KUNINGATTAREN SORMUS

Rakas isoäitimme muutti ”tuonpuoleisiin” isoisän luokse. Äidin ja setämme syliin tupsahti siis asunto, jossa isoäiti oli asunut 60 vuotta, ja tavaran määrää voi vain kuvitella. Äiti syventyi kaikkiin esineisiin tunteella, mutta setämme halusi päästä mahdollisimman pian eroon koko roskasta ja muuttaa sen rahaksi. Hän ehdottomasti kieltäytyi koskemasta pitkällä tikullakaan yhteenkään esineeseen. Isoäiti oli usein hänen luonaan vieraillessamme esitellyt arvokasta kultasormustaan.  ”Tämä on ihan samanlainen kuin kuningatar Elisabethilla oli kruunajaisissaan, olen nähnyt kuvan siitä.”  Sen vuoksi kutsuimme sitä kuningattaren sormukseksi, ja niin kutsuivat sitä hänen korttipeliystävättärensäkin, jotka kokoontuivat kerran viikossa pelaamaan canastaa isoäidin kanssa. Tietysti isoäiti esitteli sormusta ylpeydellä myös heille. Sormusrasia oli aina pelipöydällä korttipakan seurana, siinä sen olimme nähneet ja siinä sen olivat nähneet hänen ystävättärensäkin. Sormusrasiaa ei nyt näkynyt missään mutta eipä näkynyt korttejakaan.. Sitten yks kaks setä ilmoitti, että tunnin kuluttua tulee roskalava pihalle ja asunto tyhjennetään ja pannaan myyntiin. Katsoimme kauhistuneina toisiimme, tunti aikaa ja yksi varasto oli kokonaan tutkimatta. Missä on kuningattaren sormus?